Äskettäisessä varkaustapauksessa kaksi naista jäi kiinni ryöstöstä ja tuotiin lain eteen. Heidät todettiin syyllisiksi rikoksiinsa ja tuomittiin ankaraan rangaistukseen. Heidän rikoksensa ei ollut vain mikä tahansa tavallinen varkaus, vaan vastenmielinen teko, joka oli saanut yhteisön järkyttymään. Tuomioistuin päätti viisaudessaan, että paras kuntoutusmuoto näille naisille oli ankaran kurinpidon muoto. Naiset tuotiin syrjäiseen paikkaan, jossa heidän rangaistuksensa oli määrä panna täytäntöön. Heidiltä riisuttiin paljaat ruumiit, jotka olivat alttiina viileälle tuulelle. Heidän rangaistuksestaan vastuussa olevat miehet eivät olleet sydämettömiä; he uskoivat opetukseen pelkän rankaisemisen sijaan. He uskoivat, että kipu oli paras opettaja ja he olivat valmiita opettamaan näille naisille läksyn, jota he eivät koskaan unohtaisi. Naiset saivat tuntea tekojensa täyden raskauksen, kehonsa kipeä rangaistuksesta. Mutta lopulta he tiesivät saaneensa juuri jälkiruoansa.