Rutiinikäynnin jälkeen sairaalassa asiat saivat odottamattoman käänteen uskaliaalle potilaallemme. Adrenaliinin ja kiihottumisen aaltoilevana hän päätti antautua pieneen soololeikkiin, aivan sairaalahuoneen tiloissa. Valkoisen asunsa näky, joka muistutti sairaalapukua, vastakohtana hänen alusvaatteidensa eloisalle punaiselle, lisäsi kohtaukseen erotiikkaa ylimääräisen kerroksen. Ilkikurinen hymy kasvoillaan hän alkoi tutkia vartaloaan, kädet vaeltelemassa vapaasti hänen muotojensa päällä. Näky hänen koskettavan itseään, hänen kehonsa reagoivan kosketukseensa, ei ollut lumoava. Huone täyttyi hänen halunsa suloisesta tuoksusta, testamentti hänen ujostumattomasta ekshimoisuudestaan. Hänen soololeikinsä oli testamentti hänen estottomasta luonteestaan, raa'an, suodattamattoman intohimon esitys, joka jätti vähän mielikuvituksen varaan. Tapa, jolla hän liikkui, tapa, jolla hän kosketti itseään, oli näkymä, testamenttimaton jano nautintoon.