Dannys oli syvässä ajatuksissaan, hänen mielensä harhaillessa autotallissa, lohdun ja itsetutkiskelun paikka. Hänen tietämättään hänen mietteitään tarkkaili näkymätön voima. Hänen upottaessaan itsensä sisäiseen dialogiinsa alkoi näkymätön olento ottaa vallan, pakottaen hänet kohtaamaan syvimmät, synkimmät halunsa. Hänen ajatuksensa ilmentyivät todeksi muuttuen rankaisevaksi kokemukseksi, joka sai hänet haukkomaan henkeään. Voima oli säälimätön, työnsi hänet rajoilleen, saaden hänet kokemaan asioita, mitä hän ei koskaan uskonutkaan tekevänsä. Autotallista, lohdutuksen paikasta oli nyt tullut kidutuksen paikka, testamentti ajatustensa voimalle. Päivistä oli jäänyt järkytyksen tilaan, hänen kehonsa vietti ja mielensä täyttyi lukemattomista tunteista. Hän tajusi ajatustensa todellisen voiman, kyvyn muokata todellisuutta pelkällä ajatuksella. Kokemus oli pelkkä ankara oppitunti, muistutus siitä, että pitäisi varoa sitä, mitä ajattelee, sillä ajatukset todellakin toteutuvat.