Hetken helleessä huomasin jakavani sänkyni uuden äitipuoleni kanssa, kauniin naisen, joka tuntui olevan muutakin kuin pelkkä lisä perheeseemme. Siinä maatessamme jännitys oli käsin kosketeltava, vartalot vain sentin etäisyydellä toisistaan. Hiljaisuus oli paksua, mutta se oli hiljaisuus, joka kertoi volyymeja. Tunsin hänen hengityksensä niskassani, ihon lämpimänä omaani vasten. Se oli tunne, joka värisytti selkäpiitäni, mikä sai minut kyseenalaistamaan oman järjen. Olinko todella aikeissa ylittää tämän rajan? Ajatus oli sekä jännittävä että pelottava. Mutta kun katsoin häntä silmiin, näin oman haluni heijastuksen. Se oli katse, joka kertoi kaiken, mitä sanat eivät voineet. Ja sillä hetkellä tiesin, että minun oli otettava tuo viimeinen askel.